Sirius

Esineruutua, syysaurinkoa ja jälkiä

Siriuksen kanssa esineruudussa

Eilen oltiin hakuporukan kanssa esineruututreenissä. Maasto oli aika vaikea, mutta ei mitenkään mahdoton. Ruutu oli kapea mutta normaalisyvä. Ensimmäiselle esineelle Sirius lähti hyvin. Upposi hienosti syvälle ja löysi pienen etsimisen jälkeen ensimmäisen esineen. Eipä vaan taas malttanut tuoda sitä suoraan minulle. Alkoi heitellä esinettä taas itsekseen ruudussa. Huoh. Käskytyksellä lopulta sain esineen käteen asti. Toista esinettä etsiessä alkoi välillä syödä ruudussa sieniä ym. piinaavien vaiheiden jälkeen sain lopulta esineen kovan käskytyksen jälkeen käteeni. Täytyy taas palata pikkumiehen kanssa helppoihin noutotreeneihin kentällä ja lenkillä ja jatkaa ruudun treenaamista metsässä myöhemmin. Näin jos jatketaan, niin eskasta tulee molempien inhokki.

Arwen jäljellä

Arwen pääsi monen päivän tauon jälkeen tekemään jäljen, jolla oli kuusi keppiä ja neljä kulmaa. Alkuun unohdin kokonaan laittaa jäljelle nameja ja sitten olin tiputtanut vahingossa yhden kepin kulmaan. Huomasin virheen, kun olin kulkenut noin viisi metriä eteenpäin jäljellä. Ajattelin, että on pienempi paha, että keppi on kulmassa, kuin että talloisin taaksepäin sen hakemaan. Kulmiin laitan vielä melkein jokaiselle askeleelle namin, mutta en ajatellut tämän häiritsevän.

Arwen aloitti taas jäljen mukavan rauhallisesti, mutta ei niin tarkasti kuin toivoisin. Pysyi kyllä jäljellä hyvin, mutta välillä nenä nousi melko korkealle maasta… Ensimmäiset kolme keppiä nousivat hyvin. Hieman huolimattomasti niitä minulle antaa edelleen ja joudun kyllä siinä vähän vaatimaan. Palkaksi sai taas lihapullaa. Neljäs keppi oli kulmassa ja siinä oli tietysti myös ne namit. Nosti kepin, mutta laski sen sitten maahan ja alkoi syödä nameja. Kun huomautin kepistä, niin antoi minulle ja sai taas palkan. Kaksi viimeistä keppiä menikin sitten samalla tavalla. Olisi vain kävellyt yli ja etsi, missä ne keppien kanssa olevat namit on. Jouduin muistuttamaan kepistä, jonka jälkeen sitten kyllä antoi sen. Onnistuin siis tuolla namien seassa olevan kepin kanssa laskemaan keppien arvoa jäljellä. Kyllä ärsyttää. Pitää miettiä, josko seuraavaksi tekisin jonkin lyhyen jäljen, jossa ei olisi nameja ollenkaan, vaan pelkät kepit ja niistä sitten superpalkka. Vaan kun haluaisin vielä tuota tarkkuutta jäljenteossa korostaa noilla nameilla…

Syysaurinkoa

Arwenin jäljen vanhetessa kaikki pääsivät ulkoilemaan metsässä ihanassa syysauringossa. Kännykällä koitin räpsäistä jokaisesta jonkinlaisen kuvan:

Luna syysauringossa
Luna

 

Arwen syysauringossa
Arwen
Sirius syysauringossa
Sirius
Sade syysauringossa
Sade

 

Arwen jäljellä

Esineruutua ja jälkiä

Sirius esineruudussa:

Siriuksen kanssa oltiin maanantaina hakuporukan kanssa treenailemassa esineruutua. Keväällä Sirius tuntui edistyvän esineruututreenissä vauvatreenistä hyvinkin nopeasti, mutta sitten tuli takapakki. Kesällä tuntuikin sitten kaikki menevän päin mäntyä. Nyt nuoren miehen touhussa eskassa vaikuttaisi olevan taas palikat lähes kohdillaa. Irtoaa hyvin myös syvälle, etsii tarkasti, vaikka intoa voisikin olla hiukan enemmän. Se missä vieläkin tökkii, on esineen tuominen ohjaajalle. Osa esineistä on Siriuksen mielestä vain niin älyttömän ihania, että se jää heittelemään niitä itsekseen ruutuun sen sijaan, että toisi heti minulle. Tuo kyllä sitten lopulta, mutta tässä piisaa kyllä vielä tekemistä…

 

Arwenin kanssa metsäjälkeä:

Arwenin kanssa on aloitettu metsäjälki alkukesästä. Keskikesällä jäljestäminen jäi lähes kokonaan, mutta alkusyksystä on jälkeä tehty keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Koska sekä koira, että ohjaaja ovat noviiseja jäljellä, niin olemme edenneet hitaasti. Tällä hetkellä Arwenin kanssa tehdään noin 100-400 metrin jälkiä. Jäljelle laitan vielä harvakseltaan kuivaruokaa.

Noin viikko sitten jäljelle on otettu kepit mukaan. Niiden ilmaisua siis vielä harjoitellaan. Alkuun Arwen sai keppien ilmaisusta palkaksi Frolickkia, mutta se ei tarpeeksi motivoinut keppien ilmaisuun, niin nyt on otettu mukaan järeämmät aseet, eli lihapullat. Katsotaan miten alkaa sujua. Toistaiseksi testattu vain yhden kepin kanssa ja lupaavalta vaikutti. 🙂

Jälkeä Arwen tekee melko rauhallisesti ja tarkasti. Tuulisella säällä kulkee välillä hiukan sivuun, mutta korjaa kyllä nopeasti. Kulmissa Arwenilla on ollut hiukan tapana oikaista, mutta eilen keskityin jälkeä tehdessäni itse paremmin kulmien tekoon ja Arwen tekikin sitten kulmat lähes täydellisesti. Pitää nyt ainakin vielä jatkossa muistaa itse tehdä erityisen tarkasti nuo kulmat, niin josko ne siitä sitten alkaisivat myös sujua kunnolla.

 

Luna aloittelee FH-jälkeä

Lunan kanssa oltiin keväällä peltojälkikoulutuksessa ja siitä lähtien ollaan harvakseltaan tehty senkin kanssa jälkeä. Jäljet on kyllä tehty pääosin nurmikolle, metsään tai heinikkoon. Pelloille en ole saanut aikaiseksi kysellä lupia, joten pelloille ei voida mennä. Kesällä oli Lunan kanssa jälki onkin tästä syystä ollut melko harvinaista herkkua.

Lähes kuukauden tauon jälkeen sain taas tänään aikaiseksi heti aamusta mennä tekemään Lunalle jäljen heinikkoon. Kuivaruokaa olen jäljelle laittanut harvakseltaan ja nyt laitoin kolmessa matalassa rasiassa jäljelle lihapullan palasia. Ajatuksena esineiden ilmaisun alkeiden opettelu. Lunan kanssa on menneisyydessä tehty esineruutua, jossa se olikin oikein hyvä. On siis tottunut ottamaan löytämänsä esineet suuhun ja tuomaan ne minulle. Tuonne FH-jäljelle haluan ilmaisuksi kuitenkin opettaa maahan menon. Jäljen Luna on tehnyt aina tarkasti ja rauhallisesti, niin nytkin. Hiukan kyllä rasioissa olleet lihapullat aiheuttivat kärsimättömyyttä ilmaisu asennossa pysymisessä. Saa nähdä miten meidän tässä projektissa tulee käymään…