sirius-nauttii

Hakukoulutuksessa

Siriuksen kanssa hakukoulutuksessa

Eilen oli hakutreeneissä ohjeita antamassa kouluttaja Mervi Kähönen. Metsään lähdettiin kotoa aamuhämärissä ja palattiin vasta illan hämärässä. Yskä ja kurkkukipu tekivät olosta hiukan tukalan, mutta onneksi treenikavereilta saa lainata särkylääkettä… Oma aamuinen troppaus ei oikein riittänyt näin pitkäksi päiväksi.

Siriuksen kanssa tehtiin ensimmäistä kertaa ”norjalainen sekametsä” ja viisi maalimiestä. Viivästettyjä ääniapuja sillä on käytetty ennenkin, mutta ei näin isosti. Ensimmäiselle maalimiehelle lähetyksestä Sirius lähti aivan vinoon ja juoksi ties mihin asti maalimiestä etsimään, kun sai huudella oikein kunnolla, että tuli takaisin. Toisella lähetyksellä taas vinoon ja taas huudettiin metsästä pois ja vielä kolmaskin kerta. Hiukan turhautti, mutta samassa kohdassa lähti vinoon kaikki koirat. Mikä lie sitten syynä olikin. Vinoon menoa oli tällä kertaa taas useammalla maalimiehellä ja pariin kertaan piti koiraa huutaa takaisin. Hyvällä motivaatiolla teki kuitenkin töitä koko ajan ja jaksoi juosta mukavalla vauhdilla koko treenin ajan. Ei mitään ”naulapäässä” vauhtia, mutta reippaasti kuitenkin. Viidennellä maalimiehellä olikin Siriukselle yllärinä kaksi maalimiestä ja kävi niin, että maalimiesten radiopuhelin ei kunnolla toiminut, eikä näin ollen kuultu löytökuittausta. Siellä Sirius nautti kahden mm rapsutuksista ja herkuista samaan aikaan, kun minä yritin keskilinjalla huudella epätoivoisesti koiraa metsästä keskilinjalle, kun luulin sen taas jostain pitkältä lähteneen ukkoa etsimään. Kun sitten lopulta saatiin löytökuittaus, niin viimeisellä piilolla oli bileet, joissa Sirius sai olla keskiössä. Kyllä osasi pikkumies ottaa kaiken ilon irti!  Nautti oikein sydämensä kyllyydestä, kun niin monta ihmistä häntä rapsutti. On se vaan melkoinen halinalle <3

 

Sirius nauttii

Arwenin kanssa jälkikoulutuksessa

Blogikirjoittelu, kuten koko koiraharrastus on jäänyt viimeaikoina viimeisten kouluhommien jalkoihin. 8.10 olimme jo Arwenin kanssa Ari Koskelan jälkikoulutuksessa, mutta kirjoittaminen siitä on jäänyt ja niin on jäänyt myös jäljen treenaaminen todella vähälle. Parin viikon kuluttua pitäisi koulutöiden helpottaa, niin pääsee treenaamaankin taas kunnolla. Arwenin kanssa on nyt Arin koulutuksen jälkeen tehty muutamia jälkiä ja namit on jäljeltä Arin ohjeen mukaan jätetty kokonaan pois. Keppejä jäljelle sen sijaan on laitettu enemmän. Itselläni on nyt ollut hiukan pasmat sekaisin, kun namien kanssa tarkkaa ja rauhallista työtä tehnyt koira onkin nyt melko vauhdikas. En oikein ole tarpeeksi osannut jarrutella ja keppejä on jonkin verran jäänyt maastoon. Lisää harjoitusta vaan koiralle ja ohjaajalle, niin eiköhän tässäkin taas yhteinen sävel löydy.

Tottistreeniä

Vaikka treenata ei ole ehditty, niin koulutuksia on lokakuulla riittänyt. 11.10 oli Mari Leiviskän toko/tottis koulutus. Itse jaoin oman 30 minuuttia Lunan ja Siriuksen kesken. Lunan kohdalla katsottiin, miten Seuraaminen BH-koetta ajatellen sujuu. Ajatuksissa kun olisi ensi keväänä BH-koe Lunan kanssa suorittaa. Tottiksen tai tokon suhteen ei sen suurempia tavoitteita Lunalle ole ranteiden vuoksi suunnitelmissa. Kunhan tuo puuttuva käyttäytymiskoe saataisi tehtyä, niin Lunan kanssa sen jälkeen olisi tarkoitus keskittyä FH-jälkeen. Katsotaan kuinka käy… Iloista tekemistähän Lunanalla taas oli. Tokihan siinä myös pieniä epäpuhtauksia löytyy. Marilta niiden viilaamiseen saatiinkin nyt ohjeita.

Siriuksen kanssa on tällä hetkellä keskitytty lähinnä arkitottelevaisuuteen. Haukku on teinipojalla melko herkässä ja töitä saa tehdä, jotta saataisiin ohitukset kuntoon. Ohituksia harjoitellessa ei seuraamisen vinouteen ehdi kiinnittää huomiota ja nyt onkin sitten myös tokon seuraamisessa melko pahasti takaa aukeava koira. Mari antoi jatkossa vinkiksi opettaa Siriukselle käsikosketuksen, jota voisi käyttää ohituksissa. Ohituksia voi myös rakentaa niin, että koira kulkee oikealla puolella. Toistaiseksi olen jatkanut vanhaan malliin, mutta kunhan tuon koulun tuosta saan pakettiin, niin tätä kosketuksen avulla ohitusta oikealla tullaan kyllä Siriuksen kanssa testaamaan!

 

Arwen

Jäljellä

Arwen jäljellä

Monen päivän tauon jälkeen Arwen pääsi tänään jäljelle. Jälki oli Sports Trackerin mukaan 350 metriä pitkä. Sillä oli kuusi keppiä ja Arwen nosti ne kaikki! Ensimmäisen kepin kanssa ehkä hiukan epäröi, mutta nosti ilman apuja. Kehuin kovasti, sai lihapullaa ja sitten vähän vielä leikittiin kepin kanssa. Leikki vähän nostaa Arwenia ja pelkään, että jäljen teko menee huolimattomaksi. Nyt ei vielä mennyt, mistä olen tosi tyytyväinen. Maasto oli kiva ja tämän viikon sadepäivät auttoivat, kun maa oli mukavan kostea. Tuuli oli todella kova ja sitä hiukan jänskätin, että meneekö tuulen takia kovasti sivuun, mutta hyvin teki jäljen tuulesta huolimatta. Pieniä jäljeltä tippumisia taaskin 1/2 – 2 metriä, mutta nopeasti hakeutuu takaisin jäljelle. Hyvä mieli jäi kyllä tämän päivän treenistä. Viikon päästä kouluttajalle kuulemaan, ollaanko oikealla tiellä.

Sillä aikaa kun Arwenin jälki vanheni, koirat pääsivät lenkille kahden ryhmissä. Arwenilla alkoi aiemmin tällä viikolla juoksut, joten Sirius ja Arwen evät yhtaikaa lenkille pääse. Kotonakin ovat eri kerroksissa. Pientä kiinnostusta Siriuksella vaikuttaisi Arwenia kohtaan olevan, mutta ei toistaiseksi ainakaan mitään sen suurempaa onneksi. Muuten Siriuksella kyllä on selvästi teini-iän merkkejä näkyvissä. Vaikka onhan se edelleen tosi kiltti ja  helppo uros. Sellainen mamman mussukka. <3 Jani sai Sateesta ja Siriuksesta lenkillä myös kivan yhteiskuvan 🙂

Sade ja Sirius
Sade ja Sirius
Sirius

Esineruutua, syysaurinkoa ja jälkiä

Siriuksen kanssa esineruudussa

Eilen oltiin hakuporukan kanssa esineruututreenissä. Maasto oli aika vaikea, mutta ei mitenkään mahdoton. Ruutu oli kapea mutta normaalisyvä. Ensimmäiselle esineelle Sirius lähti hyvin. Upposi hienosti syvälle ja löysi pienen etsimisen jälkeen ensimmäisen esineen. Eipä vaan taas malttanut tuoda sitä suoraan minulle. Alkoi heitellä esinettä taas itsekseen ruudussa. Huoh. Käskytyksellä lopulta sain esineen käteen asti. Toista esinettä etsiessä alkoi välillä syödä ruudussa sieniä ym. piinaavien vaiheiden jälkeen sain lopulta esineen kovan käskytyksen jälkeen käteeni. Täytyy taas palata pikkumiehen kanssa helppoihin noutotreeneihin kentällä ja lenkillä ja jatkaa ruudun treenaamista metsässä myöhemmin. Näin jos jatketaan, niin eskasta tulee molempien inhokki.

Arwen jäljellä

Arwen pääsi monen päivän tauon jälkeen tekemään jäljen, jolla oli kuusi keppiä ja neljä kulmaa. Alkuun unohdin kokonaan laittaa jäljelle nameja ja sitten olin tiputtanut vahingossa yhden kepin kulmaan. Huomasin virheen, kun olin kulkenut noin viisi metriä eteenpäin jäljellä. Ajattelin, että on pienempi paha, että keppi on kulmassa, kuin että talloisin taaksepäin sen hakemaan. Kulmiin laitan vielä melkein jokaiselle askeleelle namin, mutta en ajatellut tämän häiritsevän.

Arwen aloitti taas jäljen mukavan rauhallisesti, mutta ei niin tarkasti kuin toivoisin. Pysyi kyllä jäljellä hyvin, mutta välillä nenä nousi melko korkealle maasta… Ensimmäiset kolme keppiä nousivat hyvin. Hieman huolimattomasti niitä minulle antaa edelleen ja joudun kyllä siinä vähän vaatimaan. Palkaksi sai taas lihapullaa. Neljäs keppi oli kulmassa ja siinä oli tietysti myös ne namit. Nosti kepin, mutta laski sen sitten maahan ja alkoi syödä nameja. Kun huomautin kepistä, niin antoi minulle ja sai taas palkan. Kaksi viimeistä keppiä menikin sitten samalla tavalla. Olisi vain kävellyt yli ja etsi, missä ne keppien kanssa olevat namit on. Jouduin muistuttamaan kepistä, jonka jälkeen sitten kyllä antoi sen. Onnistuin siis tuolla namien seassa olevan kepin kanssa laskemaan keppien arvoa jäljellä. Kyllä ärsyttää. Pitää miettiä, josko seuraavaksi tekisin jonkin lyhyen jäljen, jossa ei olisi nameja ollenkaan, vaan pelkät kepit ja niistä sitten superpalkka. Vaan kun haluaisin vielä tuota tarkkuutta jäljenteossa korostaa noilla nameilla…

Syysaurinkoa

Arwenin jäljen vanhetessa kaikki pääsivät ulkoilemaan metsässä ihanassa syysauringossa. Kännykällä koitin räpsäistä jokaisesta jonkinlaisen kuvan:

Luna syysauringossa
Luna

 

Arwen syysauringossa
Arwen
Sirius syysauringossa
Sirius
Sade syysauringossa
Sade

 

Sirius hakuilee

Hakua ja jälkeä

Arwen taas jäljellä

Viime kirjoituksen jälkeen Arwen on ollut metsässä kaksi kertaa tekemässä jälkeä. Nyt on siis kahteen kertaan testattu lihapullien toimivuus keppien nostamisessa. Ensimmäisellä jäljellä keppejä oli viisi ja kaikki nousivat! Jippii! Taisin vain alkaa kehumisen liian aikaisin, koska toisella jäljellä ensimmäisen kepin kohdalla Arwen kuvitteli saavansa palkan sillä, että tuijottaa vain vuorotellen keppiä ja vuorotellen minua. No vaadin kepin antamista käteeni ja seuraavat neljä sitten nostikin ilman vaikeuksia. Kuudennen kepin kanssa tuli ilmeisesti jokin aivopieru. Käveli vain jälkeä nuuhkien suoraan kepin päältä. Kun muistutin, että mikäs unohtui, niin jo keppi nousi. Saa nyt sitten nähdä, miten seuraavalla jäljellä käy. Molemmat jäljet se on tehnyt hyvässä ja rauhallisessa mielentilassa. Välillä saattaa mennä 1/2-2 metriä sivuun jäljestä, etenkin jos tuulee, mutta nopeasti palaa takaisin jäljelle. En sitten tiedä, kuinka huolissaan näistä pienistä sivuun menoista tulisi olla? Nuo maastot joissa jäljestetään, ovat muutenkin ulkoilijoiden ja sienestäjien/marjastajien suosiossa. Paljon niistä siis vieraita jälkiä löytyy… Reilun parin viikon päästä olemme menossa jälkikouluttajalle, mikä tulee kyllä tarpeeseen.

Siriuksen kanssa hakuilemassa

Tänään oli taas Siriuksen viikon kohokohta, kun se pääsi hakumetsään. Jos Siriukselta kysytään, niin tämä on ehdottomasti sen lemppariharrastus. Saa juosta metsässä ja sitä kehutaan sekä syötetään herkkuja. Tänään Sirius kävi kuuntelemassa ensin äänen toiselta maalimieheltä ja sitten ensimmäiseltä. Sitten se vietiin autoon odottamaan ja välillä radalle tuli toinen koirakko. Toisen koiran jälkeen Sirius pääsi radalle ja lähetin sen ensimmäiselle maalimiehelle. Mitenkään suoraa linjaa se ei kyllä maalimiehelle juossut. Mutkia oli matkassa enemmän kuin tarpeeksi. Hyvällä motivaatiolla ja reippaasti meni kuitenkin nenänsä perässä ja löytyihän se maalimieskin sitten kuitenkin melko nopeasti. Tuuli oli puuskittaista ja metsä välillä tiheämpää ja välillä enemmän aukeaa, niin hajua ei ihan suorassa linjassa voinutkaan saada. Maalimiehellä oli ihan itse mennyt makaamaan mm:n eteen, jolloin syöttelykin onnistui paremmin. Siriuksella oli jo tulla tavaksi käydä suukottelemassa mm:ä, niin piti siihen keksiä jotain. Nyt maalimies laittaa palkkanamit Siriukselle rasiaan sen eteen yksitellen, jolloin pysyy luontevammin etäämmällä mm:stä.

Toiselle maalimiehelle menossa oli taas mutkittelua, mutta vauhti oli hyvä. Ja taas oli mennyt ihan itse rauhallisesti makaamaan palkkauksen ajaksi. Hieno juttu! Sitten käytiin välillä kuuntelemassa ääni mm nro 4:lta ja sitten mm nro 3 ja sinne suoraan äänen jälkeen lähetys. Nyt pisto oli melko suora ja meni todella hyvin vauhdilla ja syvälle. (Tallatessa menimme hiukan vinoon ja hakuradasta tuli kolmannen mm:n kohdalla vähän liiankin syvä.) Neljännelle mm:lle taas hiukan enemmän mutkitteli, mutta vauhti oli hyvä ja nenä auki. Eikä kyllä kaipaile yhtään neuvoja etsintään ohjaajalta, vaan osaa ja uskaltaa itse tehdä ratkaisut. Ihana Sirius <3 Treenin jälkeen ei vaikuttanut edes väsyneeltä, eli jaksaisi varmaan jo pidemmänkin treenin. Siitä alkaa kasvaa pikkuhiljaa iso poika. Kaukana takana on jo kevään vauvatreenit. 🙂

Arwen jäljellä

Esineruutua ja jälkiä

Sirius esineruudussa:

Siriuksen kanssa oltiin maanantaina hakuporukan kanssa treenailemassa esineruutua. Keväällä Sirius tuntui edistyvän esineruututreenissä vauvatreenistä hyvinkin nopeasti, mutta sitten tuli takapakki. Kesällä tuntuikin sitten kaikki menevän päin mäntyä. Nyt nuoren miehen touhussa eskassa vaikuttaisi olevan taas palikat lähes kohdillaa. Irtoaa hyvin myös syvälle, etsii tarkasti, vaikka intoa voisikin olla hiukan enemmän. Se missä vieläkin tökkii, on esineen tuominen ohjaajalle. Osa esineistä on Siriuksen mielestä vain niin älyttömän ihania, että se jää heittelemään niitä itsekseen ruutuun sen sijaan, että toisi heti minulle. Tuo kyllä sitten lopulta, mutta tässä piisaa kyllä vielä tekemistä…

 

Arwenin kanssa metsäjälkeä:

Arwenin kanssa on aloitettu metsäjälki alkukesästä. Keskikesällä jäljestäminen jäi lähes kokonaan, mutta alkusyksystä on jälkeä tehty keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Koska sekä koira, että ohjaaja ovat noviiseja jäljellä, niin olemme edenneet hitaasti. Tällä hetkellä Arwenin kanssa tehdään noin 100-400 metrin jälkiä. Jäljelle laitan vielä harvakseltaan kuivaruokaa.

Noin viikko sitten jäljelle on otettu kepit mukaan. Niiden ilmaisua siis vielä harjoitellaan. Alkuun Arwen sai keppien ilmaisusta palkaksi Frolickkia, mutta se ei tarpeeksi motivoinut keppien ilmaisuun, niin nyt on otettu mukaan järeämmät aseet, eli lihapullat. Katsotaan miten alkaa sujua. Toistaiseksi testattu vain yhden kepin kanssa ja lupaavalta vaikutti. 🙂

Jälkeä Arwen tekee melko rauhallisesti ja tarkasti. Tuulisella säällä kulkee välillä hiukan sivuun, mutta korjaa kyllä nopeasti. Kulmissa Arwenilla on ollut hiukan tapana oikaista, mutta eilen keskityin jälkeä tehdessäni itse paremmin kulmien tekoon ja Arwen tekikin sitten kulmat lähes täydellisesti. Pitää nyt ainakin vielä jatkossa muistaa itse tehdä erityisen tarkasti nuo kulmat, niin josko ne siitä sitten alkaisivat myös sujua kunnolla.

 

Luna aloittelee FH-jälkeä

Lunan kanssa oltiin keväällä peltojälkikoulutuksessa ja siitä lähtien ollaan harvakseltaan tehty senkin kanssa jälkeä. Jäljet on kyllä tehty pääosin nurmikolle, metsään tai heinikkoon. Pelloille en ole saanut aikaiseksi kysellä lupia, joten pelloille ei voida mennä. Kesällä oli Lunan kanssa jälki onkin tästä syystä ollut melko harvinaista herkkua.

Lähes kuukauden tauon jälkeen sain taas tänään aikaiseksi heti aamusta mennä tekemään Lunalle jäljen heinikkoon. Kuivaruokaa olen jäljelle laittanut harvakseltaan ja nyt laitoin kolmessa matalassa rasiassa jäljelle lihapullan palasia. Ajatuksena esineiden ilmaisun alkeiden opettelu. Lunan kanssa on menneisyydessä tehty esineruutua, jossa se olikin oikein hyvä. On siis tottunut ottamaan löytämänsä esineet suuhun ja tuomaan ne minulle. Tuonne FH-jäljelle haluan ilmaisuksi kuitenkin opettaa maahan menon. Jäljen Luna on tehnyt aina tarkasti ja rauhallisesti, niin nytkin. Hiukan kyllä rasioissa olleet lihapullat aiheuttivat kärsimättömyyttä ilmaisu asennossa pysymisessä. Saa nähdä miten meidän tässä projektissa tulee käymään…